WUP:n takana - Anni


Kotipaikkakunta: Espoo
Asunut aiemmin: Hollola, Karjaa, Tampere, Lohja
Syntymäpäivä: 27.6.1989
Veriryhmä: A+
Horoskooppi: rapu/käärme
Silmien väri: joku keltaisen, ruskean ja vihreän fuusio
Hiukset: nyt blondit, oikeasti tummanruskeat
Kielitaito: suomi, englanti, japanin alkeet
Perhe: isä, 3 isoveljeä, 2 isosiskoa, pikkusisko
Lemmikit: 2 kissaa (Jedi & Sky), 2 chinchillaa (Miiwi & Chili), 2 gerbiiliä (Benri & Banzai)
Puhelin, joka toimii kameranani: Samsung Galaxy S3
Lävistykset: 
Vasen korva: industrial, conch ja kahdet lobet, joista toisessa on 14mm venytys
Oikea korva: helix ja kahdet lobet, joista toisessa on 14mm venytys
Muut: napa, kieli, labret
Tatuoinnit: Sääressä kirsikkapuun oksa, jonka takana lintu ja kuu. Olen tatuoinut sen itse ja se on vielä keskeneräinen.

Vasen korva, napa, oikea korva, labret ja kieli.
---

Asun Espoossa kämppikseni Jonnan sekä pienen eläintarhan kanssa. Minulla on neljä omaa lemmikkiä: kissani Jedi ja Sky sekä chinchillani Chili ja Miiwi. Sitten on vielä minun ja Jonnan yhteiset gerbiilit Benri ja Banzai. Tämän lisäksi Jonnalla on kilpikonna, jonka nimeä en muista :D

Kissat on tällä hetkellä hiukan alle 3-vuotiaita kastroituja ja rekisteröityjä burmia.

Jedi ja Sky
Gerbiileitä meillä oli alunperin kolme, jolloin nimistä tuli Benri Benri Banzai erään biisin mukaan (gerbiileille oli vaikea keksiä nimiä ja koska kaksi niistä oli ihan saman värisiä olimme epätoivoisia ja nimesimme ne päässämme soivan kohdan mukaan), mutta yksi niistä kuoli.

Gerbiilit Benri ja Banzai
Chinchillat ovat noin 13-vuotiaita tyttöjä.

Miiwi ja Chili

Eläinten kanssa touhuamisen lisäksi piirrän, maalaan, luen ja kirjoitan paljon. Pidän taiteesta, erityisesti japaniin liittyvästä, ja en osaisi keksiä parempaa tapaa viettää koti-iltoja kuin puuhastellen jonkin kuvan tai tekstin parissa. Satunnaisesti teen myös tatuointeja, joiden tekemisen opin oltuani helsinkiläisessä liikkeessä oppilaana. Ihan lähipäivinä en ole maalannut tai piirtänyt, mutta aiempia teoksiani voisin laittaa tähän alle pari esimerkiksi.

A3-kokoinen akryylimaalaus

A3-kokoinen lyijykynäpiirros


A3-kokoinen lyijykynäpiirros
Viimeisimmät lyijykynäilyni ovat olleet pääasiassa tilaustöinä tehtyjä muotokuvia, joista en syystä tai toisesta ole ottanut valokuvaa itselleni muistoksi. Maalauksissa viimeisin urakkani on ollut H.P.Lovecraft -aiheinen taulusetti. Jospa nyt laitan siitäkin tähän kuvan.

Kaikki A3-kokoisia akryylimaalauksia.

Viihdyn myös paljon tietokoneella. Olen yrittäny opetella photoshopin saloja ja harjoitellut piirtopöydän käyttöä. Vielä olen suht huono molemmissa, mutta suunta on ylöspäin ;) Toki iso osa tietsikka-ajastani menee myös mangan lukemiseen, sillä olen jäänyt siihen totaalisesti koukkuun xD Jotain satunnaisia anime-sarjoja tulee myös seurattua.

Hiukka himottaisi hakea Taikkiin graafiselle linjalle opiskelemaan, mutta saa nähdä jaksanko vaivautua, kun sinne on niin vaikea päästä. Toisaalta, jos en yritä niin en ainakaan pääse :P Olisi siellä kulttuuripuolella muitakin linjoja, mihin tekisi mieli hakea. Harmi, että Taikkiin voi hakea vain yhdelle linjalle. Ja onhan tietysti Metropolia, jossa myös olisi graafinen linja... Saa nyt nähdä :D

----

Jos nyt vähän syvemmälle menee menneisyyteen, niin olen koko elämäni muuttanut paikkakunnalta toiselle, tai siltä se ainakin tuntuu. Ellei lapsuuteni koteja lasketa mukaan, olen asunut keskimäärin 2 vuotta samassa asunnossa. Kymmenen ensimmäistä elinvuottani asuin Espoossa, josta muutin sitten Hollolaan. Hollolassa asuin 9 vuotta. Itse olen päätökseni muuttamisistani täysi-ikäisenä tehnyt, ja minusta on ollut vain mukava nähdä eri kaupunkeja ja kuntia. En siis pidä useaa eri asuntoa ja "jatkuvaa muuttamista" mitenkään huonona asian :) Itselleni sellainen elämä on tavallaan ja toisinaan sopinut. Vaikka esim Tamperelle, josta en tuntenut ketään enkä mitään, olisi ehkä voinut jättää muuttamatta :D Siellä asuinkin alle vuoden.

Espoo -> Hollola muuton aiheuttaman kouluvaihdoksen ja elämänmuutoksen vuoksi olin hyvin hiljainen ja ujo alussa, mikä uuden oppilaan roolin lisäksi oli todennäköisesti syynä siihen etten saanut jo ryhmäytyneestä luokasta itselleni kavereita. Olin helppo maalitaulu koulukiusaajille, enkä koko Hollolan ala-asteaikanani saanut kuin yhden on-off-ystävyyssuhteen.

Kun oli aika aloittaa yläaste olin varma uuden paremman kouluajan alkamisesta. Alussa luokkamme vaikutti todella mukavalta ja sainkin heti muutaman ystävän. Yläasteaikainen paras ystäväni oli kuitenkin ulkomaalaissyntyinen, eikä siksi osallistunut esimerkiksi äidinkielen ja ruotsin tunneille. Muut ystäväni olivat pääasiassa semmoisia, jotka olivat seuranani kun heidän paremmat kaverinsa eivät olleen "saatavilla". Luokallamme oli yksi tyttö, joka oli päättänyt inhota minua, ja koska hän oli luokkamme suosituin tyttö, sain hän lähes kaikki muutkin toimintaansa mukaansa. Ne jotka eivät ryhtyneet kiusaamiseen mukaan olivat kuin eivät sitä olisi huomanneet, joten silloin se ei tuntunut lainkaan erillaiselta kuin suoranainen kiusaaminen. Tämän vuoksi kasi- ja ysiluokat olivat varmaan elämäni inhottavinta aikaa. Harkitsin usein koulun vaihtoa, mutta toinen yläaste olisi ollut hyvin paljon kauempana, eikä pitkät koulumatkat houkuttaneet. Ja olihan minulla pari kaveria tuolla yläasteelta, suurin osa vain oli muilla luokilla, joten näin heitä vain satunnaisesti välitunneilla tai koulun jälkeen. Kotiväen puolesta olisin saanut kyllä vaihtaa koulua.

Kouluissa kohtaamani kiusaaminen on ollut vain sanallista kiusaamista sekä ulkopuolelle jättämistä. Silloin tällöin joitain tavaroitani saatettiin piilottaa tai heittää roskikseen. Ei siis "mitään sen pahempaa". Olen kaikin puolin itse kiusaamista vastaan, sekä irl-mailmassa kuin myös netissä tapahtuvaa kiusaamista. Tähän voinkin liittää sen kuluneen kliseen, että asiaan jonka on itse kokenut on helppo samaistua. Tämän vuoksi ainakin tämä blogi liittyy muihin blogeihin, jotka ovat samalla linjalla kanssamme ja toimivat kiusaamista vastaan.


Selvennykseksi vielä: vaikka koulukiusaaminen on toki jättänyt arvet en saanut mitään ylitsepääsemättömän suuria traumoja. I'll Survive :D Ammattikouluaikani oli kuitenkin erittäin mukava (vaikka väärälle alalle opiskelinkin) ja vaikken muistelekkaan peruskouluaikojani lämmöllä, en minä myöskään jaksa märehtiä niitä. Ja tiedänpähän ainakin sen, etten koskaan itse kykenisi kiusaajan rooliin ryhtyä. Toivon mukaan ette tekään.

Vaikkei minulla nyt satoja kavereita olekkaan, en kuitenkaan ole täysin hylkiö ;) Minulla on mukavia kavereita Järvenpään sekä Lahden/Hollolan suunnassa ja asun kämppiksen kanssa, jonka voin tällä hetkellä luokitella parhaimmaksi ystäväkseni. En siis vaadi valtavaa sosiaalista verkostoa voidakseni olla onnellinen. 

En kerro tätä tässä kerätäkseni mitään säälipisteitä tai avatakseni sen enempää menneisyyttäni teille, vaan sen vuoksi, että ymmärrätte miksi blogimme on liittynyt kiusaamisen vastaiseen toimintaan mukaan. Liittykää omalla toiminnallanne myös tekin.

Näistä ehkä hiukan raskaista tunnelmista voittekin siirtyä blogin puolelle :D

5 kommenttia:

  1. Liityin tohon itekki ja kerroin elämäni romaanin. Tulipahan kerrankin elämässä romaani siis kirjoitettua :D Onneks mä kait yläaste aikana en sua kiusannut ;) Tosin mua kiusattiin siellä ja voit varmaan arvata kuinka helppoa se sen kokoisessa koulussa oli ja no ymmärrät varmaan jos muistat ketä mun luokalla oli :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sut luen niihin jotka ei ollu samalla luokalla, mut oli mun kavereita :D Ja joo, kummallakaan ei ollu mikään koulun paras luokka. Sulla ehkä vielä vähän huonompi ku mulla.

      Poista
    2. No älä :D se mun luokka oli kyl niiiiiin hanurista, mut.. Jos et tehny niinkö muut nii sanomista tuli ja yksin jäit! Paskaa niskaan siinä sit kaatu :D

      Poista
  2. Poor Sjöö 8( I know the feeling... I was there too... BD
    Onneksi sentään oon niin tyhmä etten varmaan edes tajunnut puoliakaan omalle kohdalle sattuneesta kiusaamisesta, ja niin dementinen että nekin vähät oon jo unohtanut :3 Paljon paskempaakin kerenny niiden aikojen jälkeen sattua, mitä märehtiä :3
    Koitapa sinäkin seurustella miu eksän kanssa, niin vanhat kouluajat rupee tuntumaan ku (piikittömillä) ruusuilla olis tanssinu XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (tosin ymmärrän kyllä miksi mua kiusattiin, ja melkeen ihmettelen ettei kiusattu enempää, olin sentään aika tuhannen urpo ja ääliö <w< Häpeen silmät päästäni joka kerta kun jotain satun vahingossa muistamaan. Ihmekkö kun kukaan kouluaikojen "kaveri" ei halua pitää muhun mitään yhteyttä...)

      Poista