WHAT'S UP, PEOPLE?: Ekojen päivien fiiliksiä

Perillä ollaan! Vieläkin on jotenkin hyvin vaikea sisäistää sitä, että todella olemme Japanissa.

Japani lentokoneen ikkunasta :D

Lentomme saapui Japaniin klo 8:55 ja jonotimme passintarkastukseen 1,5h. Tämän jälkeen nappasimme laukkumme (jotka molemmat saapuivat Japaniin samalla kun mekin, jee!) Ja istuimme hetkeksi hengähtämään. Minulle tuli kamala päänsärky lentokoneessa, ja ibumaxini olivat tietenkin matkatavaroissa -.- Noh, käytin tämän hengähdyshetken hyväkseni ja kaivoin laukustani päänsärkylääkkeet. Jonna soitti Nekotalon omistaja Tomoko Hirasawalle, että olemme saapuneet Japaniin. Hän pyysi soittamaan uudestaan vielä saavuttuamme Koenjiin.

Siitä suuntasimme sitten vaihtamaan postissa tulleet rail passimme oikeisiin. Niitäkin jouduimme jonottamaan varmaan tunnin verran. Aiheutimme Jonnan kanssa hilpeyttä niille työntekijöille, jotka rail passeja myönsivät, sillä he antoivat kaikille täytettäviksi pienen lipukkeen, josta sitten tehtiin se rail pass. No, he unohtivat antaa meille ne lipukkeet ja kun tuli vuoromme aiheutimme naurunremakan (ja kamalan litanian japanilaista puhetta, mitä lie toisilleen puhuivat) tiskin toisella puolella, kun ilmoitimme ettei meille oltu annettu mitään. Ja saimme tietysti miljoona anteeksipyyntöä. Rail passit meille antanut nainen antoi samalla liput 8min päästä lähtevään Narita Express junaan. Noh, osasimme sentään lähteä oikeaan suuntaan sillä olimme nähneet suuntanuolet Narita Expressiin kun kävelimme aktivoimaan rail passimme. Japanissa junalipuilla pääsee sisään rautatieasemien porteista, mutta rail passit eivät avaa portteja vaan sinun täytyy kävellä semmoisesta kohdasta, jossa seisoo joku virkailija. Siinä hetken vammailtuamme pääsimme porteista läpi. Nuolet osoittivat terminaali 1:sen Narita Expressiin ja lipuissamme luki terminaali 2. Pyörimme siinä hämmentyneinä ja yritimme päästä lipuillamme terminaali 2:sen puolelle (onneksi emme päässeet xD ) kunnes luovutimme ja seurasimme muita turisteja, jotka menivät rullaportaita alas. Siellä se juna olikin ja kysyin nopeasti junan vieressä seisovalta poliisilta onko lippumme oikea siihen junaan. Oli, joten syöksyimme oikeaan vaunuun ja sitten juna lähtikin jo liikkeelle. Etsimme paikkamme ja tungimme laukkujemme kanssa istumaan epäuskoisina siitä, että tosiaan olimme ehtineet oikeaan junaan.

Me molemmat olimme super väsyneitä, sillä lentokoneessa ei saanut unta kuin parin minuutin ajan. Joten katselimme junassa maisemia ja nauroimme vähän kaikelle mahdolliselle. Jonna istui ikkunapaikalla ja kauhisteli sitä kuinka korkeita kerrostalot olivat :D

Olimme muka ovelia emmekä menneet Tokion rautatieasemalle vaan Shinjukun. Ajattelimme, että se olisi vähän pienempi. Noh, ei sitä kirjat turhaan sano maailman suurimmaksi (ihmismäärältään) ja vilkkaimmaksi rautatieasemaksi. Todella hyvä päätös :D Noh, se nainen joka meille rail passit antoi laittoi lippumme juuri Shinjukuun asti, koska sieltä lähti sitten seuraava juna Koenjiin.

Päätimme Jonnan kanssa, ettemme mene taiteilemaan laukkujemme kanssa lähijuniin, joten etsimme käsiimme taksin. Kuski ei tietenkään puhunut englantia, joten annoimme hänelle paperiin kirjoitetun osoitteen ja toivoimme päätyvämme oikeaan paikkaan. Päästyämme perille Nekotalon omistaja oli juuri tuomassa roskia ulos, joten hänelle ei tarvinnut erikseen ilmoittaa saapumisestamme perille.

Meille näytettiin huoneemme, opetettiin käyttämään kaasuhellaa ja vedenlämmitintä ja sitten saimme avaimet huoneeseemme. Kun jäimme huoneeseemme vedimme toisenkin tatamin esille (toinen oli laitettu jo valmiiksi) ja lössähdimme makaamaan. Nukahdimme 2,5h:n päiväunille ja herättyämme päätimme mennä ostamaan ruokaa, sillä nälkä oli kova :D Löysimme kuin löysimmekin ruokakaupan ja haalimme vain jotain, kun ei ollut mitään hajua mitä mitkäkin ruoat olivat. Paitsi että otin yhden niistä ainoista asioista, jonka tunnistin: coca colan :D

Vasen rivi ylhäältä alas: nuudelia, nuudelia, onigiri ja pan-leipä. Seuraava rivi: jotain siirapin makuisia pikkuleipiä ja nuudeleita. Toinen rivi oikealta: coca cola, mansikkajäätelöjuoma, mansikkakarkkeja. Oikeanpuolimmainen rivi: jotain hillotäytteisiä vaahtokarkkeja (?) ja hedelmäkarkkeja.

Nekotalo on normaali Japanilainen talo. Tämä vanhempi rakennus, missä me majailemme, on tuo taustalla näkyvä talo. Edempänä kuvan oikeassa reunassa näkyvä talo on myös Nekotaloa, mutta hiukan uudempi rakennus. Olemme toisessa kerroksessa ja tänne ylös pitää kavuta todella jyrkät rappuset. Ne oli mielenkiintoiset painavan matkalaukun kanssa.

Nekotalo.

Tänään uskaltauduimme lähtemään majapaikastamme Koenjia pidemmälle. Löysimme pienen melkein-eksymisen jälkeen Koenjin rautatieaseman ja shinjukun rautatie asemaa vastaavalla hämmennyksellä pääsimme sielläkin porteista läpi. Shinjukun asema oli tuhat kertaa suurempi mutta silti jotenkin helpompi :D Jonna the paparazi otti minusta kuvan kun odotimme junaa (palumatkallamme tosin, mutta en osaa vaihtaa kuvien järjestystä tässä blogissa kännykän kautta, hölmö kun olen).

Iso osa ottamistamme kuvista on otettu tuolla järjestelmäkameralla, joten parempia kuvia tulee sitten reissun jälkeen.

Shinjukussa pelkäsimme että kadotamme rautatieaseman, joten pidimme tarkkaan mielessämme että mistä käännyimme ja mihin :) Kävelimme siellä päämäärättömästi muutaman tunnin. Emme uskaltautuneet vielä tänään sisälle liikkeisiin tai ruokapaikkoihin. Ehkä huomenna sitten :D Talsimisemme jälkeen palasimme junalla kaupan kautta Koenjin majapaikkaamme. Rättiväsyneinä, vaikka mitään emme oikeastaan olekaan tehneet.